Jään yksin kuuntelemaan pölyn laskeutumista, hengittämään katkonaisesti ja itkemään mustia kyyneleitä.
Hapen loppuessa en tiedä mitä teen. Päästää irti vai pitää kiinni?
Yritin vain sanoa, että rakastan sinua.
Minun on paha olla ja pian on sinunkin.
Löydän kyllä kauneimmat sanat, jotka saavat sinutkin itkemään, viaton.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti