Aikuiseksi varttuminen on kurjaa; en voi enää kanniskella mukanani pyöreitä, sileitä kivenmurikoita ja pitää niitä lohikäärmeen munina. Saan osakseni sääliviä katseita, ymmärtäviä hymyjä ja vakuutteluja paremmasta huomisesta.
Kun ihminen kasvaa tiettyyn ikään, mielikuvitus laitetaan pannaan. On lopetettava leikkiminen, olenhan melkein aikuinen.
Saatan täyttää joskus kahdeksantoista, mutta ei se tee minusta silti aikuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti